Disclaimer: Luin pari vuotta sitten juhannuksen aikoihin Pohjois-Karjalassa Emilian romaanikäsikirjoituksen ja kommentoin sitä. Lukupaikka oli sattuva, sillä osa kirjasta sijoittuu viereiseen maakuntaan. Lisäksi vierailin näihin aikoihin Omavaraopistossa, joka liittyy myös tämän tematiikkaan. Luin nyt lopullisen kirjan, alla huomioita siitä.
—
Ensimmäinen ajatus: ihanaa lukea pitkästä aikaa romaania, joka ei edes flirttaile autofiktion suuntaan. Fiktiota autoista ja monista muista asioista tämä kyllä on. Emilia Männynvälin (ent. Kukkala) Kaiken jälkeen (2021) alkaa matkakertomuksella, mutta muuttuu vähitellen tarinaksi pysähtymisestä, jopa juurtumisesta.
Männynvälin esikoisromaania voi lukea kertomuksena öljyyn ja muihin fossiilisiin energianlähteisiin kohdistuvasta riippuvuudestamme ja pyrkimyksestä luopua tästä planetaarisen mittakaavan tuhoja aiheuttavasta addiktiosta. Jo päähenkilön ja minäkertojan nimi Laina viittaa siihen, että fossiilitaloudessa eletään tulevaisuudesta lainatulla ajalla. Yksikään tässä hetkessä päästetty päästö ei vaikuta lämpötilaan välittömästi, vaan lämmittää tulevaisuuden ilmastoa ja sitä kautta lisää tulevien sukupolvien kohtaamia uhkia.
Jatka lukemista ”Pakomatka trauma- ja fossiilitaloudesta”
K-teksti 